Terijoen vanha kasino ja hotelli
Mutta samalla isä oli nähnyt, mikä mahtava merenranta-alue samainen Muurilanlentohiekka toisaalta oli, se osa, joka ammoisista ajoista oli ollut hiekan alla eikäkasvanut mitään. Hän tahtoi viedä meidät sinne ja näki jomielikuvituksensa silmin, miten Muurilan hiekkarannasta kerran tehtäisiin Suomen jaehkä Skandinavian suurin merikylpyläalue. Ja tosiaan, pientä olivat Terijoensannat Muurilan hehtaarien laajuisten hieta-aavikoiden rinnalla. Kerrassaan uupui, kuneväskassien kanssa tarpoi pehmeässä hiekassa.
Matkanjohtaja taisikin mainita lähimmän rahanvaihtopisteen olleen Dyynien hotellilla, Repinossa ei ollut. Terijoen keskustasta en muista olisiko siellä ollut. Tosiaan, jobbareita pyöri hotellien nurkilla ostamassa länsimaisia kuteita ja vahtamassa pimeästi ruplia. Pimeellä kurssilla sai noina aikoina 40 ruplaa sadalla markalla, jopa 50 ruplaa, jos hyvin osasi tinkiä. Olihan se edukasta viralliseen kurssiin verrattuna, kun sillä sai ehkä 16 ruplaa. Vaan täysihoitomatkojahan nämä kyllä oli. Varsinaiseen asumiseen ja syömiseenhän rahaa ei kulunut. Tahtoi olla välillä tekemistä niiden ruplien tuhoamisen kanssa. Eihän niitä silloin saanut Suomeenkaan tuoda, eikä niitä täällä pankki olisi vaihtanutkaan. Joskus nimellisesti piti silmänlumeeksi vaihtaa pieni määrä virallisesti pankissa, kun oli ostanut jotain ruplakaupasta sellaista mistä olisivat rajalla saattaneet alkaa valuutanvaihtokuittia tivaamaan.
Huippuvuonna 1910-luvun alussa kesäasukkaiden määrä oli jopa 60 000. Samaan aikaan Helsingissä, Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa oli 100 000 asukasta. Ruuhkaisimpina aikoina neljäkymmentä junaa kuljetti päivittäin matkustajia Terijoen ja Pietarin välillä.
Terijoen Merikylpylän kasino, joka paloi v
Kun Terijoen suurenmoista rantarivieraa ajettiin länteen päin, tuli ensin vastaanTyrisevä, sitten Vammelsuu ja Metsäkylä ja vieläkin pitemmälläIno ja siihen liittyvä Inonniemi kuuluisine pattereineen. Inon mahtavat linnoitukset oliTarton rauhansopimuksessa määrätty hävitettäviksi, mikä olitapahtunutkin. Minun oli mahdotonta ymmärtää, mikä voima oli voinut rikkoamahtavat terässeinämät ja tykkijalustat. Mutta siellä nuo betonimassat,ruostuvat tykit, käytävät, kellarit, sisäpihat ja vallitukset lojuivatenemmän tai vähemmän murskattuina autiudessa ja yksinäisyydessä.Teimme sinne retkiä muutaman kerran. Kerran tavoitimme englantilaisen tai amerikkalaisenfilmausryhmänkin, joka suurine kameroineen kierteli valleilla. Jostakin syystä Inonpatterien historia ei kotona koskaan ollut tarkemmin esillä. Sen vuoksi tuijotin noitaraunioita kuin jotakin mahtavaa muinaiseläintä, voimatta käsittääniiden olemassaolon syytä. Kuka ne oli rakentanut ja miksi? Ja miksi niitä eikunnostettu, kun ne olivat Suomen maaperällä?
Sen sijoituspaikaksi on kerrottu Terijoen upseerikasino, mutta on epävarmaa, kokoontuiko kansantasavallan hallitus koskaan siellä.
Ilpo osasi soittaa myös pianoa tavalla, joka herätti minussa kateutta, vaikkahuomasinkin, ettei hänellä ollut edellytyksiä päästä kovinpitkälle. Hän oli liian levoton ja monitoiminen alistuakseensäännölliseen harjoitteluun. Itse asiassa hän osasi perusteellisemmin vainMerikannon Kesäillan valssin. Myös Uolevi osasi soittaa. Hän oliensimmäinen jonka olen kuullut soittavan "jatsia", mitä se nyt tarkemmin sanottunaolikin. Se tuntui minusta valtavan rohkealta ja vallankumoukselliselta. Ei kukaan voi muistellaeteläistä Karjalan kannasta puhumatta siitä romantiikasta, jonka tsaarin aikaoli jättänyt sen maankamaralle. Se oli tietysti meidänkin perhekuntammevarttuneemman väen jatkuvan ihailun, ihmettelyn ja lähes kultillisen huomioinninkohteena. Rannikon kaikki huvilaerikoisuudet, aina "pitsihuvilaa" tai Ilja Repinin kotiamyöten olivat tuijotuksemme kohteita. Autoa hiljennettiin niiden kohdalla. Vaellettiintietysti Raivolan leh-tikuusimetsässä, jonka Katariina II oli perustanut saadakseenhyviä mastopuita. Poikettiin "Vulinassa", pirun ynnä muiden kauhuolentojen kuviatäynnä olevassa puistossa, jonka joku originelli aatelismies oli antanut luoda.Nämä nähtävyydet olivat minullekin suuria elämyksiä. Muttaikäkauteni vain oli sellainen, etten voinut omaksua tuota kulttuuria sillä tasollamillä aikuiset siitä puhuivat. Olin iässä, jossa "poika elääelämäänsä". Tuo haltioitunut ihailu, joka oli aikuisten huulilla, vaintympäisi ja sammutti mielikuvituksen. Oikeastaan vain Terijoen venäläinen kirkkovalkoisine seinineen ja sinisine sipuleineen vaikutti niin, että sen kauneuttasinänsä teki mieli ylistää. Mutta huvilat "estetiikkana" jakulttuurihistoriana ikävystyttivät. Olisin tietenkin halunnut seikkailla noissapihoissa ja puistoissa, vakoilla huviloissa asuvia ihmisiä, kiipeillä niiden katoillaja kuisteilla, patsaissa ja pilareissa, ulokkeilla ja nikamilla. Mutta auto ajoisäälittä kaiken ohi.
Kesäisin, samalla kuin perheet muuttivat pois kaupungista, myös Viipurin konserttitoiminta siirtyi maaseudulle. Vilkkaita konserttipaikkoja olivat Terijoen Seurahuone ja Merikylpylän kasino.
kasinolla vai kenties Terijoen hiekkarannoilla
Liikenne on ollut todella vilkasta; enimmillään Terijoelta lähti päivittäin 40 junaa (lähdetiedot vaihteleavt) Pietariin ja saman verran Viipuriin.
Hiekkarantojen Terijoki: Huvilaelämää Kannaksella
Terijokea mainostettiin lehdissä erityisesti sen terveellisyydellä: raikas meri-ilma, auringon parantava voima. Kylpylöissä oli parantavia hoitoja jos jonkinlaiseen vaivaan. Lehtimainoksissa oli tärkeää mainita myös kylpylän lääkäri, jotta vieraat tiesivät jo etukäteen, kenen hyvään hoitoon joutuisivat paikan päälle tullessaan. Tuolloin kylpylä oli ensisijaisesti paikka, jonne saattoi tulla parantelemaan erilaisia vaivojaan, joten se ei ollut nykykäsityksen mukainen kauneushoitoihin ja uimiseen keskittyvä laitos. Oli trendikästä lähteä terveydellisistä syistä lomailemaan. Erityisesti venäläisiä vieraita oli aikanaan houkuttanut alueelle seudun runsaat lähteet. Lähdeveden juomisella ajateltiin olevan parantavia vaikutuksia.
Toiminta alkoi jälleen vilkastua
Tuli sitten vihdoin hetki, jolloin lähdettäisiin hiekkarannalle. Kuljettiinkädet täynnä kaikenlaisia kasseja Terijoen cityn halki auringon porottaessakuumasti jo aamusta. Vaikka Terijoki Kanneljär-veen verrattuna oli kuin kaupunki ja vaikkaerään kaupan yllä luki suurin kirjaimin "Paavolainen", ei tuo kuuma katulainkaan houkutellut, vaan odotin vain meren kohinaa ja tuoksua.
Pitkä rakennus, jonka taustalla on puita
Uusi tilanne ja rajan sulkeutuminen pakottivat keksimään ratkaisuja alueen taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Terijokea ryhdyttiinkin nyt markkinoimaan suomalaiselle yleisölle. Moni suomalainen koki rajaseudun vieraaksi, harva oli käynyt todistamassa Terijoen yli 20 kilometriä pitkää hiekkarantaa omin silmin. Aluetta pyrittiin tietoisesti suomalaistamaan ja saamaan se suomalaisille tutuksi. Myös asukkaat havahtuivat kotimaisen matkailun potentiaaliin. Alueen teitä ja rakennuksia ryhdyttiin kunnostamaan. Suurimpiin huviloihin perustettiin täyshoitoloita matkailijoiden majoittamiseksi. Rannalle syntyi kahviloita ja ravintoloita, hotelleja perustettiin. Toiminta alkoi jälleen vilkastua.
Terijoen Merikylpylä Oy — Historia
1900-luvun alkuvuosina Terijoella majaili myös lukuisia venäläisiä vallankumouksellisia. Tunnetuin oli -nimisessä huvilassa vuosina 1906–1907 asunut , joka Kuokkalasta käsin johti toimintaa. Kuuluisa on myös myöhemmin Terijoen upseerikerhona tunnettu , joka aikana toimi johtaman kokoontumispaikkana.
9 omaa vierashuonetta; majoitus tapahtui yleensä muualla
Vaikka Terijoelle ei olisikaan tullut ensisijaisesti terveys mielessään, ei tekeminen kesäsesonkina loppunut kesken. Rannalla loikomisen lisäksi vierailijalla oli käytössään hotellien ja rantakasinoiden viihdetarjonta, sekä keskikylän elokuvateatterit. Terijoen hotelleissa oli suuret tanssilattiat, joilla päivää saattoi jatkaa auringon laskettuakin. Tanssit jatkuvat yhteen saakka ja niitä oli tarjolla useana iltana viikossa. Illalla saatettiin tanssien lisäksi tarjota muutakin ohjelmaa hotellien iltamissa.
Terijoki oli 30-luvulla ”Suomen Riviera”
Terijoen alueella vietti kesiään myös lukuisia tunnettuja henkilöitä. Heitä olivat muun muassa Kuokkalassa huvilan omistanut taidemaalari , säveltäjä , sotaministeri ja professori , jonka äärioikeistolainen -järjestö murhasi kesähuvilallaan heinäkuussa 1906. Repinin -niminen huvila on remontoitu alkuperäiseen asuunsa ja toimii kotimuseona. Venäläisten lisäksi Terijoelta omisti huvilan muun muassa ruotsalainen liikemies . 1930-luvulla Kuokkalassa asui taiteilijapariskunta ja , joiden Villa Golicke -huvilasta muodostui aikakauden suomenruotsalaisten modernistien kokoontumispaikka.