Blaise Pascal – Brev och småskrifter.
”Pascalin vaaka, Pascalin vedonlyönti eli pelurin todistus on jumalatodistusten piiriin usein luettu näkemys, joka tosiasiassa ei pyri todistamaan, että jumala on olemassa. Sen sijaan se pyrkii osoittamaan, että jumalaan uskominen on peliteoreettisesti kannattavaa. Pascalin vaa’an taustalla on kristinuskon jumalakäsitys. Pelurin todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko jumala olemassa vai ei, jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä. Voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo, on näin ollen äärettömän suuri. Ajatuskulun esitti ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal 1600-luvulla”
Uskonnollisen kokemuksen jälkeen vuoden 1654 lopulla Pascal alkoi kirjoittaa vaikutusvaltaisia teoksia filosofiasta ja teologiasta. Hänen kaksi kuuluisinta teostaan ovat tältä ajalta: ”Lettres provinciales” ja ”Pensées”, edellinen ottaa kantaa jansenistien ja jesuiitojen väliseen konfliktiin. Jälkimmäinen sisältää Pascalin vedonlyönnin, todennäköisyyteen perustuvan argumentin Jumalan olemassaolosta. Tuona vuonna hän kirjoitti myös tärkeän tutkielman aritmeettisesta kolmiosta. Vuosina 1658-1659 hän kirjoitti sykloidista ja sen käytöstä kiinteiden aineiden tilavuuden laskemisessa.
Pascalin julkaistun filosofisen tuotannon voi nähdä eräänlaisena pikkuporvariston puuhavihkona.
Kaikkein kiinnostavinta Pascalin vedonlyönnissä on ehkä lopulta se, kuinka se onnistuu yhdistämään ateistit, agnostikot, buddhalaiset ja kristityt - kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä teorian suurista ongelmista.
Pascalin vedonlyönti ja rikosoikeus
Filosofi Blaise Pascal (k. 1662) harrasti aikansa
tiedemiesten tapaan filosofiaa, luonnontieteitä ja teologiaa. Pascal tunnetaan
muun muassa todennäköisyysteorian kehittäjänä. Uskonnollisena ihmisenä hän
pohti myös Jumalan olemassaoloa ja oli kiinnostunut erilaisten jumalatodistusten
mahdollisuudesta. Tiukkana luonnontieteilijänä Pascal ei pitänyt mahdollisena
todistaa Jumalan olemassaoloa. Mutta hän muotoili ajatuskulun, joka hänen
mielestään osoittaa, että Jumalaan uskominen on kannattavaa.Blaise Pascal tiesi kristinuskon opettavan, että usko
Jumalaan avaa henkilölle oven kuoleman jälkeiseen maksimaaliseen hyvään ja,
että uskovaisen ihmisen on elämänsä aikana luovuttava monista maallisista
nautinnoista ja iloista. Pascal vertaa uskovaisuutta harkitsevan ihmisen
tilannetta vedonlyöntitilanteeseen, jossa panoksina ovat maallisen elämän
nautinnot ja kuolemanjälkeisen elämän nautinnot.Todennäköisyysteorian kehittäjänä Blaise Pascalin tärkeä
oivallus oli yhdistää vedonlyönnin erisuuruiset panokset niiden
todennäköisyyteen. Pascal ajatteli, että todennäköisyydet maallisten ja
kuoleman jälkeisten nautintojen kohdalla ovat erilaiset. Luopuessaan maallisista
nautinnoista ihminen tietää, että menetyksen todennäköisyys on 100%. Valitessaan
kuolemanjälkeiset nautinnot ihminen tietää, että niiden todennäköisyys on alle
100%, koska Jumalan olemassaoloa ei voi pitävästi todistaa. Rationaalisessa vedonlyönnissä panosten suuruus ja
todennäköisyys yhdistetään kertolaskulla, jolloin tulokseksi saadaan suositus
parhaaksi valinnaksi. Maalliset nautinnot muodostavat parhaimmillaankin arvoltaan
äärellisen panoksen, mutta taivaalliset nautinnot äärettömän arvokkaan
panoksen. Vedonlyöntitilanteessa henkilön valittavana on siten äärellisen hyvän
varma menetys tai äärettömän suuren hyvän todennäköinen / mahdollinen menetys. Kun
ääretön kerrotaan vaikka kuinka pienellä luvulla, saadaan kertolaskun
tulokseksi ääretön. Pascalin mielestä pienikin mahdollisuus sille, että Jumala
on olemassa johtaa rationaalisen ihmisen päätymään siihen, että kannattaa
ryhtyä uskovaiseksi.Hallituksen esitys eduskunnalle syyteneuvottelua koskevaksi lainsäädännöksi
ja syyttämättä jättämistä koskevien säännösten uudistamiseksi (HE 58/2013 vp) asettaa rikoksesta epäillyn tilanteeseen, joka muistuttaa edellä kuvattua uskovaiseksi ryhtymistä
harkitsevan tilannetta. Syyteneuvottelumahdollisuuden tuominen suomalaiseen
rikosoikeuteen on merkittävä uutuus. Lakiesitys tähtää oikeudenkäyntiprosessien
nopeuttamiseen palkitsemalla rikoksesta epäillyn lievemmillä rangaistuksilla,
jotta hän tunnustaisi rikoksensa. Prosessien nopeuttamisella haetaan rahallisia
säästöjä. Palkintona rikoksen tunnustamisesta olisi hallituksen esityksen
mukaan syyttäjän sitoutuminen vaatimaan rangaistusta tavanomaista lievemmältä
asteikolta. Yksittäisen rikoksen tunnustamisesta palkittaisiin myös siten, että
saman henkilön tekemiksi epäiltyihin muihin rikoksiin kohdistuva esitutkinta
lopetettaisiin.Mihin tahansa rikokseen ei syyteneuvottelua voitaisi
käyttää. Hallituksen esityksessä todetaan: ”Syyteneuvottelua koskevat
säännökset soveltuisivat rikoksiin, joista ei ole säädetty ankarampaa
rangaistusta kuin kuusi vuotta vankeutta, ei kuitenkaan henkeen tai terveyteen kohdistuviin
rikoksiin taikka seksuaalirikoksiin, jotka loukkaavat seksuaalista
itsemääräämisoikeutta tai kohdistuvat lapsiin.”Rikoksesta epäillyllä on tällaisessa tilanteessa kaksi
vaihtoehtoa. On mahdollista, että kieltäytymällä tunnustamasta rikosta hän välttyy
rangaistukselta kokonaan. Syyteneuvottelutilanteen lähtökohta on aina se, ettei
syyllisyydestä ole tutkinnassa toistaiseksi saatu pitävää näyttöä. Siksi on perusteita
rikoksesta epäillyn uskoa, että on olemassa jonkinlainen todennäköisyys sille,
että hän voisi kokonaan välttyä rangaistukselta.Toisaalta on olemassa tunnustamisen vaihtoehto. Valitessaan tunnustamisen,
henkilö tietää 100%:n todennäköisyydellä, että rangaistus tulee. Mutta hän
tietää myös, että rangaistus on varmasti pienempi kuin se rangaistus, joka on
odotettavissa, mikäli hänet tutkinnan jälkeen todetaan ja tuomitaan
syylliseksi. Koska rangaistus kummassakin tapauksessa on äärellinen, on rikoksesta
epäillyn vedonlyöntitilanne toisenlainen kuin Pascalin klassisessa esimerkissä.
Rikoksesta epäilty joutuu punnitsemaan vaihtoehtoisten seuraamusten suuruutta
ja tutkinnasta syyttömänä selviytymisen todennäköisyyttä.Blaise Pascalin esimerkkitapauksena oleva ihminen voi
ajatella, että uskovaiseksi voi ryhtyä myöhemminkin kun on ensin nauttinut
osansa maallisista iloista. Vedonlyöntiä äärettömän hyvän puolesta voi siirtää tulevaisuuteen.
Hallituksen lakiesityksen mukaan rikoksesta epäilty voi puolestaan perua ”vetonsa”
milloin tahansa. Kuullessaan hänelle määrätyn rangaistuksen, tuomittu voi –
esimerkiksi pettyneenä rangaistuksen kovuuteen – perua tunnustuksensa, jolloin
asian tutkinta käynnistyy uudelleen niin kuin mitään tunnustamista ei olisi
tapahtunutkaan. Syytettä ajavan kannalta lisävaikeutta tulee siitä, ettei
syyteneuvottelussa syntynyttä aineistoa saa jatkossa hyödyntää syytteen
ajamisessa. Kuinka paljon tässä säästyy oikeuslaitoksen resursseja, jää
nähtäväksi mikäli laki säädetään.
Tapaamisen jälkeisenä päivänä Descartes vieraili Pascalin luona uudestaan, mutta tällä kertaa hän saapui lääkärin ominaisuudessa hoitamaan Blaise Pascalin vaivoja. Descartes suositteli hänelle omaa elämäntyyliään, johon kuului muun muassa se, että sängyssä tuli lojua heräämisen jälkeen aina aamupäivään asti. Hän ehdotti Pascalin vatsavaivoihin ruokavaliota, johon kuului pääosin . Pascal ei kuitenkaan noudattanut vilpittömässä tarkoituksessa annettuja ohjeita.
Filosofi Blaise Pascal (k. 1662) harrasti aikansa
tiedemiesten tapaan filosofiaa, luonnontieteitä ja teologiaa. Pascal tunnetaan
muun muassa todennäköisyysteorian kehittäjänä. Uskonnollisena ihmisenä hän
pohti myös Jumalan olemassaoloa ja oli kiinnostunut erilaisten jumalatodistusten
mahdollisuudesta. Tiukkana luonnontieteilijänä Pascal ei pitänyt mahdollisena
todistaa Jumalan olemassaoloa. Mutta hän muotoili ajatuskulun, joka hänen
mielestään osoittaa, että Jumalaan uskominen on kannattavaa.
Näiden keskeneräisten ajatusten joukosta ehkä kuuluisin on ajatusleikki, jota sittemmin on kutsuttu "Pascalin vedonlyönniksi":
Jos Jumala palkitsee uskovaiset ikuisella elämällä, mutta ateismi ei palkitse, kannattaa pelurin veikata Jumalan olemassaolon puolesta jo ihan sen takia, että se on ainoa kanta, jolla mitään voi voittaa.
Jos jostain syystä koko aihe on uusi, löytyy tarkempaa tietoa esimerkiksi täältä:
Pascalin alkuperäinen ajatusleikki jää varsin keskeneräiseksi ja sitä on kritisoitu monin tavoin.
Pascalin vedonlyönti on saatavilla 3 muulla kielellä
Blaise Pascal tiesi kristinuskon opettavan, että usko
Jumalaan avaa henkilölle oven kuoleman jälkeiseen maksimaaliseen hyvään ja,
että uskovaisen ihmisen on elämänsä aikana luovuttava monista maallisista
nautinnoista ja iloista. Pascal vertaa uskovaisuutta harkitsevan ihmisen
tilannetta vedonlyöntitilanteeseen, jossa panoksina ovat maallisen elämän
nautinnot ja kuolemanjälkeisen elämän nautinnot.
Palaa sivulle Pascalin vedonlyönti
Pascalin perhe muutti , kun poika oli teini-ikäinen. Tarinan mukaan muuton taustalla olisi ollut Étienne Pascalin ja kardinaali välinen riita mitättömästä veroasiasta, ja perhe olisi joutunut kardinaalin raivon pelossa painumaan maan alle. Perheen maineen pelasti sittemmin Blaisen sisar Jacqueline, joka esiintyi nimettömänä eräässä näytelmässä joka huvitti Richelieu’ta. Richelieu sai sen jälkeen tietää, että hänet hurmannut näyttelijä oli hänen vihamiehensä Étienne Pascalin tytär. Näin ollen kardinaali leppyi ja sijoitti Étienne Pascalin poliittiseen virkaan Roueniin. Blaise Pascal jatkoi opiskelua Rouenissa. Lopullisen läpimurron tiedemaailmaan hän teki 16-vuotiaana todistettuaan matemaattisen lauseen, joka myöhemmin sai nimekseen . Pascal käsitteli lausetta teoksessaan eli .
Pascalin vedonlyönti (s.17) (Russell Steyne)
Vuoden 1648 aikana Pascalin pikkusisko Jacqueline koki uskonnollisen herätyksen ja tahtoi siirtyä nunnaksi Pariisin lähellä olevaan luostariin. Étienne Pascal ei hyväksynyt tyttärensä päätöstä. Jacqueline sai sen sijaan veljen vakuuttumaan pyrkimyksistään, sillä sisko saarnasi Blaiselle jatkuvasti. Pariisista perhe muutti takaisin Clermont-Ferrandiin ja viihtyi siellä kaksi vuotta. Tätä ajanjaksoa kutsutaan joskus Pascalin ”välikaudeksi”. Huhujen mukaan Pascal vietti Clermontissa railakasta elämää, mutta väitteille ei löydy todisteita.
Pascalin vedonlyönti sovellettuna objektiivisiin arvoihin
Todennäköisyysteorian kehittäjänä Blaise Pascalin tärkeä
oivallus oli yhdistää vedonlyönnin erisuuruiset panokset niiden
todennäköisyyteen. Pascal ajatteli, että todennäköisyydet maallisten ja
kuoleman jälkeisten nautintojen kohdalla ovat erilaiset. Luopuessaan maallisista
nautinnoista ihminen tietää, että menetyksen todennäköisyys on 100%. Valitessaan
kuolemanjälkeiset nautinnot ihminen tietää, että niiden todennäköisyys on alle
100%, koska Jumalan olemassaoloa ei voi pitävästi todistaa.
[PDF] BLAISE PASCALIN İMANIN RASYONELLİĞİNE DAİR ..
Perhe palasi Pariisiin vuonna 1650, ja seuraavana vuonna Pascalin isä kuoli. Isän kuoleman jälkeen Pascalin sisar Jacqueline saattoi ryhtyä nunnaksi. Blaise Pascal taas tavoitteli René Descartes’n paikkaa kuningatar hovissa. Kristiina ei kuitenkaan vastannut nousukkaan kutsuun, vaikka Pascal lupasi laskea keksimänsä laskukoneen tämän jalkojen juureen.
Blaise Pascal sai minut tekemään sen
Kun Pascal oli 12-vuotias, hänen isänsä antoi pojalle tarkan kuvauksen luonteesta. Tämän jälkeen Pascal löysi geometriasta loputtoman intohimon kohteen. Hän sai isältään lahjaksi myös geometrian klassisen perusteoksen , jonka kokosi kreikkalainen matemaatikko noin 300 eaa. Poika ahmaisi geometrian oppikirjan nopeasti läpi. Myöhemmin Gilberte-sisar väitti, että hänen veljensä oli jo keksinyt uudelleen esitellyt 32 ensimmäistä lausetta Eukleideesta riippumatta. Blaise olisi vieläpä todistanut ne samassa järjestyksessä, jossa Eukleides ne esittelee. Väitteelle ei tosin löydy pitäviä todisteita. Pascalin lahjakkuudesta kertoo jotakin se, että hän pääsi osallistumaan johdolla pidettyihin tiedekonferensseihin jo noin 14 vuoden ikäisenä. Näistä kerran viikossa järjestettävistä tiedekonferensseista muodostui myöhemmin .